Michal Stanikowski - Vienna Guitar Recital. (CD)

Fakta Vuosina 1800–1860 kitara oli suosittu wieniläisissä porvarillisissa salongeissa. Kitaravirtuoosit, kuten Mauro Galiani ja Johann Kaspar Mertz, olivat menestyksensä ja mainestaan huipulla. Ei ole varmaa, soittiko Franz Schubert myös kitaraa, mutta on selvää, että hänellä oli kitara. Vuonna 1824 hänen kustantajansa aloitteesta hänen laulusarjansa ”Die Schöne Müllerin” sovitettiin kitaralle ja julkaistiin. Se oli alku lukuisille kitarasovituksille Schubertin musiikista, joita tekivät sekä hänen aikalaisensa että myöhempien sukupolvien muusikot. Manuel Maria Ponce (syntynyt vuonna 1882) valitsi aivan toisenlaisen tien. Hän sävelsi ”Sonata Romanticansa” kunnianosoituksena ”Franz Schubertille, joka rakasti kitaraa” ja täytti näin soittimen ohjelmistossa kipeän aukon. Sen kolmas osa, ”Moment Musical”, on muistutus Schubertin tunnetusta ”Serenadista”. Vaikka Ponce useimmiten pidättyi käyttämästä schubertilaisia teemoja ja motiiveja tässä neliosaisessa mestariteoksessa, hän onnistui säilyttämään Schubertin laulujen, impromptujen ja Moments Musicaux’n henkeä laulumelodioidensa, dramaattisten ilmaisujensa ja tyypillisten modulaatioidensa kautta. Schubertin ”Serenadi” on yksi niistä lauluista, jotka Johann Kaspar Mertz, itse valitsemansa wieniläinen, sovitti soolokitaralle. Hänen ”Fantaisie Hongroise”nsa yhdistää ajan henkeen mestarillisia rapsodisia osuuksia ja unkarilaisia kansanmelodioita. Tämä konserttimestariteos on kunnianosoitus säveltäjän unkarilaisille juurille. Vuonna 1840, suunnilleen samaan aikaan kun Mertz asettui Wieniin, julkaistiin Mauro Giulianin ”Gran Sonata Eroica” postuumisti. Giuliani, tunnustettu kitaravirtuoosi, lähti kaupungista vuonna 1819 hyvin salaperäisissä olosuhteissa. Mestariteoksen aitoutta, joka julkaistiin näin myöhään, ilman omakätistä käsikirjoitusta ja omalaatuisine tyylipiirteineen, on usein epäilty. Giuliani itse kuitenkin ilmoitti kustantajalleen teoksen olevan suuri ja aidosti uudenlainen jo vuonna 1821. Sonaatin synnyn epämääräisistä olosuhteista riippumatta kitarasoittajat olivat jo antaneet yksimielisen tuomionsa, ja pitivät sitä yhtenä Mauro Giulianin suurimmista teoksista. Michal Stanikowskin soittama ainoa kitarasävellys, Manuel de Fallan ”Homenaje”, toimii johdantona hänen seuraavalle CD-levylleen, jolla on 1900-luvun kitaramusiikkia. Tämä lyhyt kappale, omistettu Debussylle, pidetään läpimurtoteoksena, joka avaa näkymän 1900-luvun kitaraohjelmistoon. Albumin liner-muistiinpanot: prof. Michael R. Hampel. Tämän levyn tekijät haluavat esittää lämpimät kiitokset Paradyzin seminaarille ja Rev. Boguslaw Grzebien, PhD:lle vieraanvaraisuudesta ja siitä, että äänitys oli mahdollista Paradyzin Neitsyt Marian taivaaseenottamisen kirkossa.