Midori Takada - Through The Looking Glass (LP)

Fakta Palto Flats ja We Release Whatever The Fuck We Want Records esittelevät japanilaisen lyömäsoittajan Midori Takadan erittäin odotetun uusintajulkaisun. Albumi Through The Looking Glass on ambient- ja minimalismiklassikko, joka julkaistiin alun perin vuonna 1983 RCA Japanilla. Monet pitävät sitä japanilaisen musiikin pyhänä graalina. Through The Looking Glass on Midori Takadan ensimmäinen soololevy, neljän kappaleen kokonaisuus, jossa hän syventyy perinteisen afrikkalaisen ja aasialaisen rytmikielen maailmaan. Mukana on myös mietiskeleviä ambient-ääniä ja kunnioitusta herättävän tarkkaa marimbansoittoa. Lopputulos on samaan aikaan eteerinen ja eloisa, aina tarkka ja lumoava. Se on atmosfäärinen mestariteos ja vertaansa vailla oleva äänellinen ja henkinen kokemus. Midori Takada on säveltäjä, monilyöntisoittaja ja teatteritaiteilija, joka tunnetaan japanilaisissa avantgarde-piireissä. Midorilta on ilmestynyt kaksi soololevyä, Through The Looking Glass ja Tree Of Life (1999), ja hän sävelsi musiikkia Tadashi Suzukin teatteriesityksiin. Hänen hypnoottinen, minimalistinen musiikkinsa perustuu ajatukseen äänen ja ihmiskehon yhteydestä. Hän esiintyy soolona marimballa ja muilla lyömäsoittimilla. Hänen uransa alkoi Berliinin filharmonikkojen lavalta, kun hän esiintyi RIAS Symphonie-Orchester Berlinin kanssa heti valmistuttuaan Tokion taideyliopistosta vuonna 1974. Hän jatkoi uraansa soolokonserteilla Japanissa ja ulkomailla. 1980-luvulla Midori alkoi tutustua Aasian ja Afrikan perinteiseen musiikkiin. Kiinnostus johti yhteisprojekteihin ghanalaisen Kakraba Lobin, senegalilaisen Lamine Kontén, burkinalaisen Farafina Bandin sekä korealaisten muusikoiden kanssa: sitarinsoittaja Chi Seong-Ja, huilisti Won-Il ja saksofonisti Kang Tae-Hwan. Hän johti myös Mkwaju Ensemblen innovatiivista lyömäsoitinprojektia, ja hän esiintyy yhä vapaan jazzin yhtyeessä Ton-Klami Kang Tae-Hwanin ja jazzpianisti Masahiko Satohin kanssa. Takadan sävellykset vaikuttavat mielikuvitukseen tavalla, joka on harvinainen. Hänen minimalistinen, mietiskelevä musiikkinsa on täynnä äärettömyyden ajatusta, ja se muistuttaa kuunmatkasta, putoavista tähdistä, matkasta valtamerelle tai kävelystä puutarhassa. Aluksi yksinkertaiset, transmaiset melodiat alkavat kiertyä silmukoiksi ja pirstoutua, niiden rytmi katkeilee ja tiivistyy, ja se vetää kuuntelijan vähitellen toiseen todellisuuteen.