Milstein,phil & Moore,thurston - Songs We Taught The Lord 1 (LP)

Fakta ”Muistaakseni idea vaikutti tuolloin aika järkevältä. Oli vuoden 1996 loppu. Olin tavannut Faheyn pari vuotta aiemmin, ja osittain sen tapaamisen seurauksena hän oli päättänyt tavata ja soittaa ”noise-muusikoiden” kanssa. Tuloksena syntyi paljon musiikkia, joka sai hänen vanhat faninsa itkemään, mutta kuka minä olin väittämään vastaan Suurelle Koonaklasterille? Joka tapauksessa oli vuoden 1996 loppu, ja Fahey halusi soittaa muutaman keikan itärannikolla. Hän halusi myös, että Thurston olisi hänen kanssaan kokoonpanossa, joten herra Moore pyysi minulta ehdotuksia siitä, kenen kanssa olisi hyvä duetoida. Karsimme monia ihmisiä eri syistä, kunnes meille välähti ajatus kysyä suurelta Pep Lesteriltä (eli Phil Milsteiniltä). Vaikka Phil tunnetaan parhaiten kirjoittajana ja suunnittelijana, hän oli tehnyt paljon musiikkia eri kokoonpanoissa, ja toivoin, että hän suostuisi soittamaan sahaa, jota oli harjoitellut muutama vuosi aiemmin. Philillä oli kuitenkin muita ajatuksia, jotka pyörivät enimmäkseen nauhaleikkeissä ja silmukoissa, joita hän oli tehnyt Thalia Zedekin yhtyeen Uzin kanssa 1980-luvun puolivälissä. Onneksi hän suostui myös soittamaan sahaa, ja kuulet tämän soittimen kauniita sävyjä leijailemassa nauhapälinän ja kitaran kehämäisyyden seassa, joka muodostaa suuren osan tämän levyn pohjasta. Tämä keikka tallennettiin Faheyn itärannikon kiertueen ensimmäisenä iltana Iron Morse Music Hallissa Northamptonissa, Massachusettsissa. Yleisö odotti transsendentaalisia vesiputouksia, eikä se vaikuttanut kovin ilahtuneelta Philin ja Thurstonin avausesiintymisestä, mutta mitä siitä. Fahey oli innoissaan. Ja kun otimme nauhat esiin kuunnellaksemme niitä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, kaikki olimme aika ihastuneita siihen, kuinka hullulta ja ajattomalta musiikki kuulosti. Vaikka toisen illan äänitys julkaistiin aiemmin Chris Corsanon Hot Cars Warp Records -levy-yhtiöllä, tämä on tämän upean keikan ensimmäinen julkaisu. Kääri itsellesi pilvi ja heiluta!” – Byron Coley, 2016. Painos 400 kappaletta.