M'lumbo - The Summer Of Endless Levitation (LP, Värivinyyli)

Fakta Legendaarinen New Yorkin yhtye M'lumbo tiivistää kokemuksia pandemiaa edeltäneiltä šamanistisilta matkoiltaan uuteen albumiinsa The Summer Of Endless Levitation. Kahdeksanraidallinen vinyylilevy on avantgarde-tulkinta kansanmusiikista, jonka taustalla ovat taidemaalari ja kuvanveistäjä Jean Hans Arpin ”Biomorphic”-teokset, ja se toimii minuuden äänellisenä uudistumisena. Kultti-kokoonpano M'lumbo on ollut legendaarinen ja uraauurtava yhtye perustamisestaan 1980-luvun puolivälistä lähtien. Yhtye ylittää lajirajoja ammentaen jazzista, world-musiikista, elektronisesta musiikista, rockista ja kokeellisesta musiikista, joka pakenee kaupallista maailmaa ja vie kuulijan aivan toiseen todellisuuteen. Äänelle ei ole rajoja: jokainen jäsen tuo sekoitukseen oman kulttuuritaustansa, mikä tekee yhtyeestä entistäkin omintakeisemman. Koronaviruspandemian iskiessä yhtyeen kolme jäsentä, Rob Ray Flatow, Paul-Alexandre Meurens ja Brian O'Neill, aloittivat šamanistisen matkustamisen harjoittelun New Yorkin kaupungissa. Kokemusten innoittamina he säveltivät ja esittivät spontaanisti sarjan kappaleita, joihin vaikuttivat Jean Hans Arpin teokset mutta myös eristäytymisen ja määrittelemättömän karkotuksen tunteet, joita kaupunkiympäristössä vielä odotettiin. Verrattuna M'lumbo-yhtyeen suurempana kokoonpanona tekemiin töihin tämä albumi on vaatimattomampi ja naivimpi kokonaisuus, ”väline tunteen uudistamiseen käyttäen vain muutamaa soitinta – akustista ja sähkökitaraa, koskettimia, huilua, pientä lyömäsoitinta, kalimbaa ja klarinettia – ja tavoittaen samalla syvän surun ja haaveilun kohottavan voiman”. ”There Are No Words” alkaa taivaallisilla soinnuilla ja orgaanisella rytmityksellä, joka muistuttaa Don Cherryn djungelijazzia. Sen jälkeen ”Shoreline” on viisiminuuttinen dub, jossa kuplivat rytmit ja new age -melodiat, ennen kuin ”The Afternoon Levitation” akustisen kitaran sielua lepyttävällä soinnilla hurmaa kuulijan aurinkoisena päivänä. Nimensä täydellisesti ansainnut ”Swoon” on jälleen riemastuttavan kohottava musiikillisen hengellisyyden kappale, joka yhdistää elektronisen ja synteettisen muinaiseen ja rituaaliseen. Djungelijazzia, big band -torvityöskentelyä ja kosmisia syntetisaattorimodulaatioita kuullaan myös kappaleessa ”Open The Heavens”, kun taas ”Quanta” on sekava, horjuva sekoitus säteileviä sointuja, villiintyneitä elektronisia linjoja ja taivaallista viehätystä. ”Planetfall” siirtyy vapaamuotoisesta jazzista kaksinkertaisen nopeaan technoon ja takaisin katharttiseen ambient-musiikkiin. Albumin viimeinen kolmikko kutsuu esiin kaiken Alice Coltranen transsendentaalisesta jazzista Calmin elokuvalliseen downtempoon.