My Heart An Inverted Flame - My Death Is More Beautiful Than You

Fakta Kuun raskaana aaltoileva My Death Is More Beautiful Than Your Life on duo Andee Connorsin (A Minor Forest, Common Eider, King Eider, P.E.E., J-Church, aQuarius recOrds) ja syntetisaattori-, elektroniikka- ja laulusolisti Marc Katen (I Am Spoonbender, Never Knows) toinen albumi. Se tarjoaa lisää tuttua tektonista synth-doomia. Vaatimattomasta soundipaletista ja kitaran ja basson puuttumisesta huolimatta MHAIF:n soundi on äärimmäisen mittava ja täynnä synkkää tunteikkuutta. Levyn lähes kahdeksankymmenen minuutin mittainen synkkä hidastettu mahtavuus laajenee joka suuntaan. Kymmenen kappaletta raskuttavat duon tuttua elektronisen hehkun sumua ja maata järisyttävää lyömäsoitinta, ja jokaisesta syntyy massiivinen ultraraskas jäätikköpaino. Olisi liian yksinkertaista kutsua tätä "drone metaliksi". My Heart, An Inverted Flame luo kuutamoisen tunnelman, joka on rehevämpi ja säteilevämpi ja tuo unenomaisen kauneuden painovoimaisen murskaavuuden rinnalle. Sama pätee doom metalliin: vaikka Connors litistää kaiken jättimäisellä moukarirumpuilullaan, Katen syntetisaattorien ja efektien räjähtävät elektroniset kuviot vievät soundin kohti kosmosta nielevää psykedeliaa, jossa kyllästetty elokuvamainen mahtavuus aaltoilee repeytyvän lyömäsoittimien hautajaismarssin päällä. Rummut jyrisevät syvällä ja luovat mahtavan takarytmin, jota pyörivä, kirkuva ja polttava elektroninen kohina sekä ulvovat Berliinin koulukunnan tyyppiset melodiamuodot huuhtovat. Ne myös rullaavat ja takkuavat hirviömäisesti, ja Connors repii pimeyttä äkillisillä, näennäisen vapaamuotoisilla voimapurkauksilla yhtä usein kuin lukittuu hypnoottiseen slowcore-uraan tai luita murskaavaan hautajaismarssiin. Aktiivisen lyömäsoittimien räjähdyksen ja eeppisen kuorosyntetisaattorin välillä kappaleissa "My Body, My Problem", kaukaisten kauhistuttavien huutojen välillä kappaleessa "You. Alone." ja pysähtelevän luolamiesmäisen vasaran kappaleessa "Necrosomethingology" yhtye herättää mustan ajelehtimisen syvät, surulliset syvyydet, ylivääristetyt dronet, ylimoduloidun glitchin ja suolia repivät maanjäristyksen kaiun. Tämä on helvetin raskasta, mutta sitä ajaa ajoittainen teutoninen vire, joka upottaa raskaan painon hypnoottiseen sumuun, jolla on oma ainutlaatuinen vaikutuksensa. Tämä tulee täydellä voimalla kahdeksantoista minuutin mittaisessa sagassa "No And Never", jossa MHAIF työntää itsensä tuskallisen eteenpäin ajavaan magmaurraan ja tuo yhteen albumin hypnoottisimmat elementit mahtavalla tavalla.