Nathan Davis - Earthworks

Fakta Katso ympärillesi sillä paikalla, jossa juuri nyt olet - kyllä, juuri nyt. Asunto, talo, metrovaunu, varastokoju, toimisto, missä tahansa. Kuvittele nyt tämä paikka kaikkine aineellisine osineen ja rakenneosineen, kietoutuneina toisiinsa kuin elävinä, verenkiertoineen ja sykkeineen. Sillä on sisäinen elämä, muisti, kokemuksia ja oma tarinansa kerrottavanaan. Kuuntele nyt. Nathan Davisin Earthworks on ainutlaatuinen akusmaattinen teos, 40 minuutin mittainen käsitteellinen ja musiikillinen kummilapsi maataiteesta, ympäristöaktivismista ja musique concrètesta. Siinä säveltäjä orkestroi nykyisen rakennetun ympäristömme yleisten kaupallisten materiaalien louhinnan, käsittelyn ja käytön äänellisen lopputuloksen. Teos on äänigobeläästä, jossa kuuluu porausta, fracking-tekniikkaa, sekoittamista, sohimista, raapimista, rapinaa, poksahtelua ja vasaroimista, ja siihen on kudottu yhden hyvin läheisen ihmisäänen kirkas lanka. Tämä Earthworksin versio, joka alun perin tehtiin äänieteisenä näyttelyyn "Planetary Home Improvement: From Just-in-time to Geological Time", on luonteeltaan immersiivinen: se on sekä tallenne että koko kehon kokemus, ikivanha ja postindustriaalinen. Davis keräsi kenttääänitteitä raaka-aineista ja loi monikanavaisen äänimaailman käyttämällä itse materiaaleja kaiuttimina, resonaattoreina ja äänilevyinä. Se on musique concrètea, sävelletty tavaratalon kautta, ja sen vaikutus minuun oli salaperäinen, vangitseva ja jopa haaveileva. Muutaman kerran kuvittelin Morton Feldmanin kävelemässä Home Depotin valtavilla takakäytävillä, "modernilla kvartsikaivoksella", josta tämä teos on peräisin, ja Earthworksin kaltainen äänimaisema soi hänen taivaallisessa päässään. Davisin teoksia kokiessani huomaan usein, että perinteisen säveltämisen lisäksi hän myös houkuttelee ja loihtii, usein luonnossa ja usein kaikkein perusaineksilla: mineraaleilla, metalleilla, kivillä, vedellä, ilmalla. Suuri osa Earthworksin voimasta syntyy siitä, mitä näyttelyn taiteilijat kuvaavat sanoin "antiikin ja hetken yhteen puristamisena". Kuulijaltaan Earthworks vaatii tarkkaa huomiota ja virittäytymistä niihin aineksiin, joista se syntyy. Ymmärrän täysin, että tämänkaltaisissa teoksissa on käsitteellistä hienostuneisuutta ja teknistä taitavuutta - se on aikuisten kokeellista musiikkia - mutta mielestäni tekisin Earthworksille karhunpalveluksen, jos ylisanoittaisin siihen sisältyvät nautinnot. Tarkoitan, että teoksessa on jotain lapsenomaista. Ainakin se on yksi niistä vastauksista, joita se minussa herätti. Koen nämä "elottomat" materiaalit sekä keskustelevan keskenään että puhuvan minulle. Kun Sylvia Milo aloittaa teoksen lausumalla näiden orkesterisoittimien nimet - Galvanized steel sheet. Foam insulation. Polycarbonate panel... - ja jokaisen perään kuuluu sen tunnusomainen ääni, minut kuljetetaan takaisin nuoruuteni kuunteluun Pekka ja Susi -teoksen parissa, kun kuulin ensimmäisen kerran Boris Karloffin esittelevän tarinan henkilöt niiden soittimellisten äänten kautta. Rumpalina Davisilla on syvä herkkyys materiaaleihin ja niiden äänellisiin ominaisuuksiin. Mukana on kuitenkin myös aineettomia puolia. Tässä tapauksessa kyse on teoksen poliittisesta kontekstista: se on vastaus planeettamme teolliseen ryöstöön. Kun kuuntelee näiden materiaalien puhuvan, kuulee niiden hengityksen ja sykkeet, ne tuovat meitä lähemmäs tämän ymmärtämistä sekä suhdetta, jossa on tietoisuutta ja vastavuoroisuutta Maan kanssa. Maan ruumista repii rikki suojan tai mukavuuden saavuttamiseksi, ja sen rikkauksia muunnetaan väkivaltaisesti käyttömateriaaliksi. Siitä asti, kun Aatami ja Eeva karkotettiin puutarhasta, ja varmasti jo sitä ennen, ihmisen vieraantuminen luonnosta on ollut olemassaolon surun lähde. Osa runoilijoiden, taiteilijoiden, filosofien, elokuvantekijöiden ja muusikoiden tehtävää on palauttaa meidät tähän edenmäiseen tilaan, jossa olemme jälleen rauhassa sopusoinnussa Maan ja sen aineksien kanssa.