Neue Vocalsolisten Stuttgart - Tempi Agitati (CD)

Fakta Vuonna 1327, 6. huhtikuuta, 22-vuotias italialainen runoilija Francesco Petrarca näki nuoren naisen, Lauran, kirkossa Avignonissa. Myöhemmin hän kertoi, että ”kaksi kaunista silmää lähetti eläviä kipinöitä”. Nuo kipinät sytyttivät Petrarcan niin, että hän käytti koko loppuelämänsä niiden kanssa painiskeluun. 1500-luvulla Adrian Willaert ja Cipriano de Rore kehittivät madrigaalin, joka otti Petrarcan tuskaiset kuvat oikeutukseksi rikkoa sääntöjä, joiden mukaan muusikot olivat toimineet jo ennen nuotinnetun musiikin alkua. Nuo elävät kipinät ovat hypänneet seitsemän vuosisadan yli inspiroimaan Katharina Rosenbergeriä. Hänen tempi agitati -teoksessaan Petrarcan tekstit (erityisesti katkelmat hänen ”Ascent of Mount Ventoso” -teoksestaan) ja Willaertin ja Rore’n sonettisävellykset upotetaan Rosenbergerin omiin vastauksiin näistä aineksista. Elävässä esityksessä Rosenberger työskentelee yhdessä lavaohjaaja Ludger Engelsin kanssa, joka sijoittaa ryhmän Neue Vocalsolisten laulajat ympäri äänitilaa. He kiitävät ympäri tilaa ja näin ilmentävät Petrarcan ”vive faville” -ilmausta. Vaikka äänitys ei tavoita Rosenbergerin konseptin kannalta ratkaisevaa visuaalista ulottuvuutta, se antaa kuuntelijalle mahdollisuuden keskittyä tarkemmin hänen rikkaaseen äänimaailmaansa, kun hän asettaa Petrarcan 1300-luvun runouden ja 1500-luvun madrigaalit vuoropuheluun laajennettujen laulutekniikoidensa kanssa. Joskus laulajat yhdistyvät kokonaisiksi polyfonisiksi jaksoiksi ennen kuin palaavat laajennettuihin laulutekniikoihin, joista ne olivat syntyneet. Joskus lopulta itse madrigaali ilmestyy, nyt ehjänä. Rosenberger näin jäljittelee Petrarcan yritystä saattaa Lauran katseeseen liittyvät reaktiot johonkin johdonmukaiseen muotoon. Nuo elävät kipinät ovat todella sytyttäneet tuhansia: Lauran katse ajoi Petrarcan sonettiensa muodolliseen täydellisyyteen, ja se sai madrigalistit kuvittelemaan sävelmaailmoja, jotka ylittivät ne tyylisäännöt, jotka he olivat perineet.