Nighttime - Keeper Is The Heart (LP)

Fakta Eva Louise Goodmanin Nighttime-projekti sijoittuu brittiläisille saarille istutetulle musiikilliselle puulle, folkin oksalle, joka kurottautuu kohti 60-luvun rockia. Hänen kotiseutunsa New Yorkin osavaltion pohjoisosassa ei poikkea paljon tästä kuvasta. Hillityn rytmityksen, leijuvan mellotronin ja laulun, joka muistuttaa Bleecker & MacDougalia innokkaana lauantaiiltapäivänä, kautta hänen uusi albuminsa Keeper Is The Heart ulottuu syvälle muusikoiden, kuten Vashti Bunyanin, Sibylle Baierin ja Pentanglen, ytimeen. Se murtaa vuosikymmenet äänimaailmaksi, joka on perusteellisesti ja omalaatuisesti moderni. Esiintymisvuosinaan Mutual Benefitin kanssa Goodman rakastui tienpäällä elämiseen ja bändin yhteisen työskentelyn energiaan. Tässä kolmannessa Nighttime-albumissaan hän kanavoi nämä kokemukset omaan musiikkiinsa. Luomisprosessi kirjoittamisesta äänittämiseen ja miksaukseen vei häntä syvemmälle omaan minäänsä ja laajensi samalla hänen ääntään. Prosessin aikana hän jätti lo-fi-juurensa taakseen ja haastoi itsensä saavuttamaan saman läheisyyden suuremmalla tuotannolla. Kuten useimmat itsetutkiskelun matkat, tämäkin alkoi siirtymisellä pois tutusta. Lokakuussa 2019 Goodman lähti äänittämään albumia yksin, samalla kun hän hoiti kissoja ystävänsä tyhjässä brooklynilaisessa asunnossa. Äänittämisen sijaan hän kiinnittyi rehevään puutarhaan, jossa hän vietti päivänsä kuunnellen musiikkia ja lukien vanhoja päiväkirjojaan. Charlie Megira, The Incredible String Band ja Roy Montgomery loivat albumin henkeä, ja hän tajusi, että uusi, yhteistyöhakuisempi lähestymistapa olisi tarpeen kappaleiden eläväksi saamiseksi. Maaliskuussa 2021, pandemiavuoden jälkeen, jonka hän oli viettänyt äänikokeiluihin ja kirjoittamiseen uppoutuneena, hän astui New Yorkin osavaltion pohjoisosassa sijaitsevaan äänittäjä Rick Spataron (Florist) studioon. Spataro ja Goodman sukelsivat yhdessä albumin tekemiseen ja äänittivät yhden kappaleen päivässä, antaen spontaanin kipinän ja innostuksen ohjata itseään. ”Olen aina ollut kiinnostunut ’automaattisesta’ taiteesta”, Goodman sanoo, ”jossa asiat syntyvät intuitiivisesti ja ilman ennakkosuunnittelua, tajunnan syvyyksistä.” Tässä valossa he työskentelivät vapautuneesti: he etenivät vuosia aiemmin kirjoitettujen kappaleiden raskaudesta samalla energialla kuin kappaleiden, jotka eivät vielä olleet täysin kehittyneet. Ottaen riskejä ja improvisoiden he pyrkivät riisumaan pois teeskentelyn ja väistämään täydellisyyden tavoittelun hinnalla millä hyvänsä.