Paper Dollhouse - Box Painted Black (CD)

Fakta Julkaisuvuosi 2012. Paper Dollhouse on Astrud Steehouderin projekti. Hänen esikoisalbumensa A Box Painted Black ilmestyi Bird Recordsilla, joka on Finders Keepers -perheen femme-folk-haara. Albumi on tumma, minimalistinen goottilainen folk, jossa yhdistyvät kummittelevat laulut, akustinen kitara, efektipedaalit, löydetyt äänet, diaprojektori ja niukka elektroninen tunnelma. Musiikin vaikutteina ovat 1960-luvun alun elektroniikan edelläkävijät Delia Derbyshire ja Eliane Radigue, synkät brittiläiset televisiosoundtrackit, minimalistinen tumma elektronika, Scott Walker, Arthur Russell, Christine Harwood ja France Gall. Musiikki yhdistää yksinkertaisia folk-lauluja ympäristö- ja elektronisiin tekstuurisiin ääniin sekä visuaalisuuteen, ja lopputulos on karsittu, kaunis kokemus. A Box Painted Black on saanut nimensä vuoden 1988 kulttihorrorelokuvasta Paperhouse. Atrud selittää: ”Katsoin elokuvan noin kymmenvuotiaana, ja se veti minut täysin mukaansa. Sen laadussa ja sävyssä, psykologiassa ja estetiikassa oli jotain, joka osui kohdalleen ja on pysynyt mukanani siitä asti. Pidän myös oikeista nukkekodeista ja pienoismalleista. Lapsena tein huvikseen pieniä katselulaatikoita, joiden sisällä oli pieniä kohtauksia, ja pidin niitä taianomaisina.” Steehouder on luonut esikoisjulkaisullaan uudenlaisen (mustan) magian. A Box Painted Black on nauhoitettu kokonaan hänen Lontoon kotinsa keittiössä ja puutarhassa, ja taustalla kuuluvat sattumanvaraiset äänet: junat, leikkivät lapset, ovien paukahdukset ja juokseva vesi. Kappaleet säilyttävät nauhoituspaikkansa tunnelman. Usein ne ovat ensimmäisiä otoksia ja nauhoitettu heti kirjoittamisen jälkeen, joten niissä on välittömyyttä ja raakaa laatua, jotka antavat albumille naiivin ja tunteikkaan synkän sävyn. Yksinkertaisuudessaan tiheät ja hiljaisuudesta raskaat kappaleet ovat hillittyjä, intensiivisiä ja viipyileviä, ja niitä koristaa valkoinen kohina. Steehouder mainitsee vaikutteikseen ”hämmentävät ydinsodan jälkeiset maisemat, synkät pellot, metsät, ukkosmyrskyt ja muinaiset teolliset esineet keskellä ei mitään”. Kappaleissa on folk-popin herkkyyttä ja runsaasti mysteerisiä koukkuja, jotka hiipivät esiin pimeästä kujasta ja seuraavat sinua koko matkan kotiin yöllä. Teoksessa on raakaa kokonaisuutta, ja sen runko on selvästi syvä ja kehittyvä kirjo. Hypnoottinen, meditatiivinen ja keskiyön katse Paper Dollhouse -yhtyeen salaiseen puutarhaan avaimenreiästä.