Plosivs - Yell At Cloud

Fakta Yli neljän vuoden työn tuloksena Yell At Cloud on seuraaja Plosivsin kriitikoiden ylistämälle esikoisalbumille (RollingStone.biz valitsi sen vuonna 2021 viikon parhaaksi uutuudeksi). Miksi väliin jäi niin pitkä aika, kysyt ehkä.

Marraskuussa 2020 yhtye kutsuttiin ensimmäisinä koehenkilöinä No Fun Club -äänitysstudioon Winnipegiin Kanadaan, ja heidän tehtävänään oli vihkiä uusi tila. Yhtye asui ja äänitti studiossa ja uppoutui täysin uuden levyn syntyyn. Koronasulkujen aikaan ja kansainvälisen matkustamisen ensimmäisissä, varovaisissa vaiheissa oltiin vielä. Tuottaja, insinööri ja studion suunnittelija Mike Bridavsky (Deerhoof, Magnolia Electric Co., The Cowboys, Durand Jones & The Indications, Half Japanese, The Residents) otti meidät avosylin vastaan ja hallitsi äänityspöytää. Valitettavasti paikalle iski valtava arktinen myrsky, joka oli Winnipegin mittapuullakin poikkeuksellinen. Kompleksissa ei ollut sähköä ensimmäiseen viiteen päivään. Dieselillä käyvien generaattoreiden ja lampaantalilla lämmitettyjen tilojen varassa yhtye joutui käyttämään mahdollisimman vähän sähköä. Suurin osa Yell At Cloudilla kuulemastasi äänitettiin pimeässä tai kynttilänvalossa pakkasen puolella. Se ei ollut yhtä romanttista kuin miltä kuulostaa. Kanadan pandemian aikaisten matkustussääntöjen vuoksi meidän oli kerran päivässä taivallettava jalan lumimyrskyssä klinikalle, joka oli mailin päässä. Siellä meidät piti pyyhkäistä nenästä, varpaiden välistä ja nivusista koronatestiä varten, jotta saimme jäädä maahan vielä 24 tunniksi. Kuvitelkaa yhtye tekemässä levyä John Carpenterin elokuvassa The Thing. Tämä vaikutti voimakkaasti materiaaliin ja siihen, miten se nauhoitettiin. Lopulta sessiot kävivät niin intensiivisiksi, että bändiläiset eivät enää jaksaneet keskittyä loppuun asti, ja he päättivät palata kotiin ja viimeistellä levyn myöhemmin. Kuukaudet muuttuivat vuosiksi. Rumpali Atom Willard oli nyt Alkaline Trion kokopäiväinen jäsen. Kitaristi John Reis keskittyi Hot Snakesiin, sooloäänityksiinsä ja keikkoihin Swami John Reisin nimissä. Laulaja ja kitaristi Rob Crow jatkoi Pinbackissa sekä lukuisissa musiikillisissa ja visuaalisissa projekteissa. Basisti Jordan Clark palasi yhtyeensä The Frightsin pariin ja alkoi kiertää ja äänittää sen kanssa jälleen. Yell At Cloudin äänityksissä nousi niin valtava tunnemyrsky, että sen asettumiseen kului neljä vuotta. Lopulta Ben Moore, joka oli äänittänyt ja miksannut yhtyeen esikoisalbumin, otti työn hoitaakseen ja miksasi Yell At Cloudin. Jotta alkuperäisten kappaleiden kanssa saatiin saumaton jatkuvuus, Ben miksasi suurimman osan tiedostoista pimeässä, ruudun kirkkaus säädettynä alimmalle tasolle. Tuloksena on ahdistava albumi, joka etsii sisältään oaasia. Kiristyvästä dissonanssista kohoaviin harmonisiin yhtymiin Yell At Cloud on karu, mustavalkoinen irtiotto esikoisalbumista.