Rebecca Clarke - Music For Violin, Viola & Piano

Fakta Rebecca Clarken kamarimusiikin kautta piirtyvä vahva muotokuva, johon kuuluvat voimakas alttoviulusonaatti sekä monipuolinen sarja miniatyyrejä ja sävelkuvia.Vuosikymmenten unohduksen jälkeen Rebecca Clarken musiikki saa nyt ansaitsemansa huomion. Se paljastaa hänen omaperäisyytensä yhtenä Elgarin jälkeisen sukupolven erikoisimmista englantilaissäveltäjistä. Kirjasen esseessä pianisti Margherita Santi muistelee, miten Clarke-tutustuminen herätti heti ”syvää ihailua ja hämmästystä”. Hän löytää Clarken tyylin juuret Franckin ja Ravelin musiikista sekä saksalaisesta perinteestä, ja kunnioittaa säveltäjän tinkimätöntä, omaperäistä kieltä.Alttoviulusonaatti on yksi Clarken suurista teoksista. Hän kirjoitti sen vuosina 1918–19 konserttikiertueella Honolulun ja Detroitin välillä, ja sävelsi sen itse esitettäväksi. Sonaatista on sittemmin tullut altistien ohjelmistoon kuuluva teos. Siinä on palavaa ilmaisua ja karheaa harmoniaa. Pastoraalisuus tasapainottuu tunteilemattomalla kovuudella, ja siksi sen hetkittäiset visionääriset mystiikan aukeamat vaikuttavat entistä enemmän. Margherita Santi toteaa, että sonaatti kuvastaa ”melankolista herkkyyttä: maailmaa tarkkailevan ihmisen katsetta, joka näkee ja ymmärtää näkymättömän, mutta valitsee olla puuttumatta asioihin”.Muut teokset ovat pienemmästä mittakaavasta huolimatta lähes yhtä painavia. Unen kreikkalaisen jumalan Morpheuksen mukaan nimetty teos (1917) elää raskasluomisen haaveilun maailmassa. Pianon Szymanowski-henkinen kudelma koristaa alttoviulun linjaa. Harmonialtaan yksinkertaisemmat kaksi lauluá ovat yhtä tehokkaita ja vielä kauniimpia. Kaksi kansanlaulujen sovitusta, toinen skotlantilainen ja toinen englantilainen, koskettavat yksinkertaisella pidättyvyydellään. Englantilaiseen kansansävelmään perustuva passacaglia palaa alttoviulusonaatin varjoisaan ja myrskyisään maailmaan. Midsummer Moon (viululle ja pianolle) on ehkä lähintä, mitä Clarke sävelsi populaarissa salonkityylissä. Lopuksi kolme soitinta yhdistyy nostalgisessa dumkassa, jossa tšekkiläinen tanssityyli sulautuu mestarillisesti Clarken omaan, eteenpäin katsovaan näkökulmaan.Tämä Milanossa vuonna 2024 äänitetty studioäänitys on ihanteellinen johdatus Rebecca Clarken maailmaan. Se esittelee hänet monipuolisesti muotoillun, hienostuneen esityksen kautta. Muusikot tuntevat vetoa säveltäjän uraauurtavaan ja pelottomaan henkeen.