Ricardo Richaid - Travesseiro Feliz (CD)

Fakta Debyyttialbumillaan Travesseiro Feliz (Onnellinen tyyny) Rio de Janeirossa asuva artisti Ricardo Richaid yhdistää trooppisen taustansa rakkauteensa psykedeeliseen musiikkiin, jazziin ja rockiin. Hän ammentaa inspiraatiota myös monilta brasilialaisilta suurnimiltä – Caetano Veloso, Arthur Verocai, Ivan Lins, Joyce, Hermeto Pascoal, Marcos Valle ja Azymuth (muutamia mainitakseni) – joiden kanssa hän on työskennellyt insinöörinä, avustajana ja tuottajana Rion entisessä RCA-studiossa, Cia dos Tecnicossa. Brasilian legendaarisen tropicália-liikkeen vahvasti vaikuttama Richaid on myös brasilialaisen näyttelijän, laulajan ja Disney-tähden Aurora Mirandan (Carmen Mirandan nuoremman sisaren) pojanpoika. Kuvaillessaan soundiaan ”teolliseksi tropicalismiksi” Richaidin musiikki on kiistatta ympäristönsä tuote: lämmin, utuinen ja kaunis, mutta heijastaa kotimaansa nykyistä tunnelmaa ja surkuttelee poliittista, taloudellista ja ekologista kriisiä. Epätavalliset taktilajit ja aurinkoinen jazz-folk, joka kohtaa post-punkin estetiikan, saavat koristeekseen Richaidin studiotaidot. Travisseiro Feliz -levyllä on mukana tunnettuja nimiä Rion musiikkikentältä, kuten lyömäsoittaja-ilmiö Marcos Suzano (Gilberto Gil), kokeellinen popartisti Ana Frango Eletrico sekä laulaja ja multi-instrumentalisti Jose Ibarra (Milton Nascimenton kiertuebändistä). Välisoitto ”Formigas” sisältää myös muutaman säkeistön, joissa Ricardo laulaa seitsenvuotiaan tyttärensä Ninan kanssa. Tropicálian soihtua kantaen avausraita ”Maracas Enterprise/Frio da manhã” on kaksiosainen matka Richaidin soinnilliseen lähestymistapaan, jossa limittyvät toisiinsa kietoutuvat torvet, kuorokaiun kyllästämä kitara ja rosoiset syntetisaattoripurkaukset. Richaidin teollisen tropicalismin täydellinen esimerkki, ”Largado Nu”, yhdistää pehmeää akustista kitaraa ja huiluja kovareunaisempiin syntetisaattoreihin ja sähkökitaroihin, kun taas ”O Velho Cai” on kaunista jazzin sävyttämää folkia, jossa fretless-basso ja saksofoni laulavat Richaidin ja Liza Machadon äänisoinnun ympärillä. Asuessaan isoäitinsä Aurora Mirandan luona seitsemäntoista ikäiseksi asti (hän esiintyy Walt Disneyn elokuvassa Three Caballeros ja on sattumoisin ensimmäinen ihminen, joka on suudellut Aku Ankkaa), Ricardo kuunteli isänsä soittavan saksofonilla kromaattisia asteikkoja ja bossa nova -melodioita, äitinsä brasilialaista klassista pianomusiikkia tai punkrock-veljensä paukuttavan rumpuja. Tämä eklektinen musiikillinen kasvatus johti teini-ikäisen Ricardon oppimaan ammattinsa lyhytikäisen hard rock -yhtyeen basistina, joka hajosi, kun Ricardo alkoi kaivautua syvemmälle. Brasiliassa insinöörinä joidenkin musiikillisten esikuviensa kanssa työskennellyt Richaid on soittanut myös yhtyeissä, kuten Mara Rúbia ja nitú, Rion underground-kokeellisen psykedelian ja jazzin skenestä.