Riccardo Pes Pierluigi Piran - Musica "Degenerata" Per Violoncello

Fakta Italialaiset säveltäjät ja soittajat, jotka syntyivät Italiassa 1800-luvun jälkipuoliskolla, voidaan nähdä Risorgimenton todellisen kulttuurivallankumouksen lapsina. Tämän vallankumouksen taustalla oli tarve luoda uusi kansallinen musiikillinen identiteetti, irrallaan oopperan ikonisesta ja hallitsevasta asemasta. Suuren osan 1800-lukua ooppera oli varjostanut soitannollista perinnettä, joka alkoi saada erityistä vauhtia ja levikkiä vasta vuoden 1860 jälkeen. Yhdistynyttä Italiaa verrattiin nyt suurvaltoihin Euroopassa, ja se tarvitsi entistä sivistyneemmän, edistyksellisemmän ja hienostuneemman ilmeen. Soitannollinen musiikki, sekä sinfoninen että kamarimusiikki, oli aina liittynyt kirjallisuuteen, filosofiaan ja älylliseen maailmaan, ja se sopi täydellisesti ilmentämään maan uutta musiikillista identiteettiä, joka pystyisi vastaamaan suureen saksalaiseen esikuvaan ja kilpailemaan sen kanssa. Näin on kolmen tässä esitellyn säveltäjän (Sinigaglia, Fano, Massarani) kohdalla. He omaksuivat täysin edeltäjiensä perinnön, mutta kuten nämä, he maksoivat hintansa elämisestä historian siirtymävaiheessa. He olivat eräänlaisessa välitilassa "vanhan" ja "uuden" välillä, romantiikan, joka oli muualla Euroopassa jo täysin ehtynyt, ja uuden musiikillisen kielen ensimmäisten valonpilkahdusten välissä, jotka pian kohtaisivat 1900-luvun avantgardien dekonstruktion. Heidän työnsä tulos on kuitenkin historiallisesti ja esittävästi kiinnostava, ja se osoittaa, että italialaisen musiikin historiasta on löydettävä uudelleen merkittävä osa. Heidän yhteinen juutalainen taustansa ja sitä seurannut rotulakien sensuuri 1930-luvun alusta ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet siihen, että nämä nimet joutuivat unohduksiin. Riccardo Pes ja Pierluigi Piran keskittyvät tässä äänitteessä kolmen säveltäjän mielenkiintoisiin selloteoksiin pianon kanssa.