Sergio Fiorentino - The Legacy

Fakta Kattavin koskaan levytetty kunnianosoitus italialaisen pianistin Sergio Fiorentinon taiteelle. Monet tallenteet on uudelleenmasteroitu, ja ne julkaistaan digitaaliaikana ensimmäistä kertaa. Merkkiteos pianofiileille. Kokoelman on koonnut keräilijä Ernst Lumpe, joka kirjoittaa pitkän arvioinnin ja johdannon kokoelman vihkoseen. Mukana on myös esseen kirjoittajina Christoph Schluren ja Ottavia Maria Maceratini. Lumpe houkutteli pianistin eläkkeeltä 1990-luvulla, ja siitä seurasi ”Intian kesä” -jakso: tallenteita Berliinissä aina pianistin kuolemaa edeltävään aikaan asti, vuoteen 1998. Ne julkaistaan nyt uudelleen, ja mukana on myös paljon vähemmän tunnettuja sooloteoksia ja konserttoja 1950- ja 1960-luvuilta, ”Varhaiset tallenteet”. Lisäksi on omat osionsa Fiorentinon vapaasti liikkuvasta Chopin- ja Liszt-tulkinnasta. Monet varhaiset tallenteet tehtiin Isossa-Britanniassa Concert Artist -levy-yhtiölle William Barrington-Coupen valvonnassa. Osa julkaistiin salanimellä, vaikka niitä ei liitetty hänen vaimoonsa Joyce Hattoon, ainakaan silloin. Vuonna 1954 hän levytti Mozartin konserton K467 Napolissa. Muuten tuon ajan ohjelmisto keskittyy runsassointisiin saksalaisen musiikin tulkintoihin Bachista (ja Bach/Busonista) Beethovenin kautta aina mielikuvituksellisen Schumannin ja Brahmsin pariin. Samoihin aikoihin hän levytti myös useita suuria Chopin-kokoelmia: balladit, etydit, polonaiset, scherzot ja valssit. Lähteinä ovat vaihtelevasti masterit (joskus) ja useammin parhaat saatavilla olevat LP-kopiot, usein hyvin pienissä erissä julkaistuista levyistä ja heikentyneellä äänitysteknologialla. Esitysten taiteellinen arvo puhuu kuitenkin puolestaan. Lumpe kuvailee häntä ”todelliseksi pianon aristokraatiksi” ja lainaa useita oppilaita, jotka muistavat muusikon, joka oli egoton ja vaativa, hiljaa tietoinen kyvyistään mutta nöyrä eikä halunnut mainostaa itseään tai taiteellisia kohtauksia. Tämän ohjelmiston kertausten ohella Fiorentino myöhemmin elämässään Berliinissä kääntyi venäläiseen ohjelmistoon: Prokofjeviin, Skrjabiniin ja erityisesti Rahmaninoviin, jota hän oli aina kunnioittanut ylimpänä pianistina. Jos tämä kokoelma todistaa jotain, se on Fiorentinon paikka kaanonissa yhtenä Rahmaninovin harvoista ansiokkaista seuraajista. ”Hän on ainoa muu pianisti”, sanoi legendaarinen Arturo Benedetti Michelangeli Sergio Fiorentinosta. Miten yksi 1900-luvun suurimmista musiikkigenioista on yhä niin tuntematon? Sergio Fiorentino (1927–1998) oli merkittävä italialainen pianisti, jonka uralla yhdistyivät poikkeuksellinen taiteellisuus ja hiljainen, lähes arvoituksellinen läsnäolo musiikkimaailmassa. Napolissa syntynyt Fiorentino osoitti poikkeuksellista lahjakkuutta jo varhain. Hän opiskeli arvostetussa San Pietro a Majellan konservatoriossa Alfredo Casellan ja Paolo Denzan johdolla. Hänen varhaisiin menestyksiinsä kuuluivat merkittävät kilpailuvoitot ja lupaavat konserttidebyytit, jotka tekivät hänestä nousevan tähden 1900-luvun puolivälin klassisessa musiikissa. Fiorentinon ura kuitenkin kääntyi dramaattisesti vuoden 1954 lento-onnettomuuden jälkeen, joka jätti hänet fyysisesti ja henkisesti arpeutuneeksi. Hän jatkoi esiintymistä, mutta julkiset esiintymiset harventuivat, ja hän vetäytyi kansainväliseltä näyttämöltä. Fiorentinon levytykset, jotka saivat laajempaa tunnustusta elämänsä myöhemmässä vaiheessa, paljastavat pianistin, jonka syvyys, tekninen hallinta ja tulkinnallinen oivallus ovat poikkeuksellisia. Hän oli erityisen lähellä säveltäjiä kuten Bach, Beethoven, Chopin, Liszt ja Rahmaninov. Hänen soittonsa erottui selkeydestä, tunteiden intensiivisyydestä ja ilman show’ta. Hänen tulkintansa olivat harkittuja ja väistivät esittämisen efektejä syvällisen musiikillisen viestinnän hyväksi. 1990-luvulla Fiorentino palasi aktiivisempaan levytystahtiin ja ansaitsi myöhäisen kiitoksen pianofiilien keskuudessa kulttihahmona. Traagisesti hänen elämänsä katkesi vuonna 1998, mutta hänen perintönsä elää tallenteissa, jotka inspiroivat kuuntelijoita edelleen ja vahvistavat hänen asemansa 1900-luvun omintakeisimpana pianistina. Tämä kokoelma kokoaa yhteen suurimman osan Fiorentinon tallenteista 1950-luvulta Berliinin studiotallenteisiin 1990-luvun alussa. Osa (live-)tallenteista paljastaa väistämättä alkuperänsä ja teknisiä puutteitaan, mutta kaikkialla loistaa 1900-luvun suurimpiin pianisteihin kuuluvan muusikon uskomaton musiikillinen voima.