Soloriens Native Unity Quartet / Marshall Allen - Aerials and Antennas (LP)

Fakta Tämä on ajoittain toimiva, parikymmentä vuotta vanha yhtye, joka on yhä olemassa, ja joka alun perin koottiin nimellä Cinema Soloriens. Elokuvantekijä ja muusikko James Harrar perusti sen vuonna 1993 säestämään omia elokuviaan. Kokoonpanoon kuuluu yleensä legendaarinen Sun Ran altosaksofonisti ja nykyinen Arkestran johtaja Marshall Allen yhdessä Harrarin kanssa, joka tunnetaan myös työstään Arthur Doylen ja Daevid Allenin kanssa, sekä muita tarvittaessa. Tämän levytyksen, joka tehtiin Nashvillessä vuonna 2016, kvartetin täydensivät Atlantan undergroundista kaksi vähemmän tunnettua muusikkoa: jazzrumpali Kenito Murray ja uuteen musiikkiin suuntautunut basisti Maxwell Boecker. Yhdessä kvartetti purkaa kaksi pitkää, läiskittäistä, lajityypistä riippumatonta VIRTAA molemmilla puolilla. Jos musiikille täytyy välttämättä antaa lajimerkki, se on luultavasti jazz. Elektroniikan ja puhallinsoitinten yhdistelmä muistuttaa varmasti monien yksityispainosten 1970-luvun alun improvisaatiolevyjen vääristyneitä kohtia, vaikka useimmat niistä lopulta vajosivat funk-tukkoon. Missä kohdassa Aerials and Antennasia tahansa musiikki alkaa ”kiehua”, asiat muuttuvat nopeasti outoiksi. Torvi lähtee kohti Saturnusta, ääni alkaa mumista ikään kuin pari kolikkoa olisi vain yhden rukouksen päässä, tai elektroniikka kömpii esiin piilopaikastaan aloittaakseen vieraat keskustelut. En ole varma, näytettiinkö levyn kanssa elokuvaa, mutta vaikutus on elokuvamainen. Päässäni pyörii koko soiton ajan iso, läikikäs valoshow, joka ei koskaan päätä, mihin suuntaan sen rohkea liike menee, mutta etsii aina ulospääsyä, jonka todellisuuden tylsät tasot muuten peittävät. Hienoa työtä. Aerials and Antennas on ihanan humalainen kuunneltava, yhtä mysteerinen motiiveiltaan kuin se toinen Charlie Nothing -levy. Ja mistä helvetistä se yksi oikein kertoi?