Staatskapelle Weimar - Lanzelot (2CD)

Fakta Musiikkihistoriassa on mestariteoksia, jotka unohdetaan hetkeksi ja löydetään uudelleen myöhemmällä aikakaudella oman herkkyyden peilinä. Unohtamisen syyt ovat moninaisia. Paul Dessaun satusooppera Lanzelotin kohdalla ne ovat todennäköisesti selvästi poliittisia. Tähän liittyy myös se, että Dessau (1894–1979), hampurilaisen juutalaisen tupakkakauppiaan poika, asettui toisen maailmansodan maanpaon jälkeen Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle. Hän eli kuolemaansa asti poliittisesti uskollisena, mutta myös perusteellisesti kapinallisena DDR:n aikalaisena. Hän sävelsi kaksi kertaa Brechtin tekstejä, kunnes kolmannessa oopperassaan hän tarttui neuvostokirjailija Jevgeni Švarcin satuun Lohikäärme. Näytelmäkirjailija Heiner Müller sovitti sen hänelle yhdessä Ginka Tšolakovan kanssa Lanzelotin libretoksi. Tarina on niin räjähdysaltis, että jo alkuperäisteos kiellettiin Stalinin aikana. Yllättäen aineisto ei kohdannut vastustusta DDR:n viranomaisilta joulukuussa 1969 Itä-Berliinin valtionoopperan ensi-illassa. Dessaun musiikki kuului silti moderneimpiin ja provosoivimpiin teoksiin, joita DDR:ssä tuolloin sallittiin. Laulajille, kuorolle ja orkesterille asetetut vaatimukset ovat valtavat. Runsaasti varustettu lyömäsoitinryhmä tuo iskevyyttä, ja säveltäjä on huolehtinut myös nauhoituksista, jotka soitetaan yleisösaliin. Missään muussa teoksessaan Dessau ei esittele niin laajaa tyylirikkautta. Barokin concerto grossosta ja romanttisista parodioista agitpropin musiikkiin ja moderneihin ääniin hän vetää kaikki registerit auki. Monitasoisuudellaan ja vetoomuksellaan vapauden rohkeuteen Lanzelot on Itä-Saksan vastine Bernd Alois Zimmermannin yhtä kunnianhimoiselle kokonaisteatterille, Soldaten-oopperalle.