Various Artists - Heart In Splinters (2LP)

Fakta Kaksoisvinyylilevy (2LP), täysikokoinen vihkonen mukana. Malttamattomana palaamassa Ecuadorin musica nacionalin kultakauteen, tämä toinen erä löytöjä on enemmän valitsijoiden juttu: vähemmän kunnioittava, virtaavampi, täynnä käänteitä. Musiikin laatu ei laske missään vaiheessa, ja tasapaino säilyy yhtä harkitun ja sydäntä riipaisevan kaltaisena emotionaalisen autioitumisen ja arvokkaan kestämisen välillä. Samoin tunteellisen liioittelun ja muodollisen ylevyyden katkera-makea leikki jatkuu. Tällä kertaa naiset varastavat show'n. Laura ja Mercedes Suasti olivat lapsitähtiä, joilla oli yksinoikeussopimus Radio Quitolle. Toisin kuin lähes kaikki täällä esiintyvät miehet, he elivät pitkän ja menestyksekkään elämän: Mercedes kuoli viime vuonna 93-vuotiaana. Gladys Viera ja Olga Gutierrez tulivat Ecuadoriin Argentiinasta. Gladys mainosti aluksi kohua herättänyttä uutta Monokini-uimapukua; Olga esiintyi vierailevalle brittiaatelistolle vuonna 1962. Olga oli glamourinen mutta sitkeä. Hän suhtautui vähäeleisesti toisen jalkansa amputointiin: ”En laula jalallani.” Avausraidallamme häntä säestää ydinkohdiltaan rytmikäs, sensuelli musica nacional: kummitustalon urut, kimaltava ksylofoni, Guillermo Rodriguezin sydäntä kouriva kitaransoitto ja keinuva, itkun pidättelyyn tarkoitettu kontrabasso. ”Joskus ajattelen, että jätät minut ilman muistoja”, hän laulaa, ”että sinulla on minulle vain pettymyksiä varastossa… Tulevaisuudessa rakkautesi etsii minut, täynnä katumusta. Silloin on jo liian myöhäistä, lohdutusta ei ole, vain pettymys odottaa sinua.” Muita kohokohtia ovat Orquesta Nacionalin kaksi osuutta: Ponchito Al Hombro, joka kuulostaa kuin omalaatuinen edeltäjä Love Unlimited Orchestralle, lähetettynä trooppisiin maisemiin tuntemattomasta ajasta ja tilasta, sekä sävyrunoelma Atahualpa, mystinen yumbo, joka kutsuu Quiton vanhimpia asukkaita, kichwoja. Mukana on myös Raul Emilianin väreilevä, mustalaishenkinen viulunsoitto. Emiliani saapui Quitoon Italiasta toisen maailmansodan aiheuttamaa PTSD:tä potien. Lisäksi on urkuri Lucho Munozin arvoituksellinen, sarkastinen kokeellisuus sekä Toro Barrosoen ammuntaa ja viheltelyä, joka on Lee Perryn karjavarkaskoulukunnan tyyliin: siinä mudassa kahlaava härkä rynnistää kotiin rakkaansa, chola-naisen luo, pelottomana ja täynnä halua.