Kearney Barton: Architect of the Northwest Sound / Various (CD)

Fakta Kun Seattlessa toimiva äänitysinsinööri Kearney Barton kuoli vuonna 2012, 80-vuotias studioveteraani oli viettänyt edellisen 50 vuotta äänittäen Seattlen musiikkiskenen kermaa vuosikymmenten ajan. Mukana olivat muun muassa The Fleetwoods, Quincy Jones, The Ventures, The Wailers, The Sonics, Ann Wilson (Heart), The Frantics, The Kingsmen ja Dave Lewis. Barton tallensi myös Seattlen eloisan 1960- ja 1970-luvun R&B- ja soul-skenen, muun muassa Black On White Affairin ja Soul Swingersin, kuten Light in the Atticin Wheedle's Groove -sarjassa on dokumentoitu. Myöhempinä vuosinaan Bartonin vanhan koulukunnan maine houkutteli studioonsa myös nykyaikaisia yhtyeitä, kuten Young Fresh Fellowsin, The Smugglersin, The Minus 5:n ja The A-Bonesin. Käytännössä, kun tuntematon paikallinen yhtye halusi tehdä demonauhan tai esikoisalbumin, tai kun joku halusi vain tallentaa setänsä banjonsoiton tai pikkusiskonsa ensimmäiset laulut, he menivät Bartonin studioon. Bartonin kuollessa hänen talossaan oli kasoittain 7 000 avoimen kelan nauhaa. Washingtonin yliopisto luetteloi nauhat huolellisesti, ja entinen Sub Popin työntekijä Dan Trager, joka oli vuosia aiemmin opiskelijana oppinut äänittämisen taidon Kearneyltä, alkoi kuunnella niitä ja tehdä muistiinpanoja. Yliopiston ja Light in the Atticin tiimin tuella Dan koosti lyhyen listan olennaisista kappaleista, jotka muodostavat tämän kokoelman pohjan. Kearney Barton: Architect of the Northwest Sound on kattava dokumentti Seattlesta 1960-, 1970- ja 1980-luvuilta. Se on myös todiste Bartonin elinikäisestä omistautumisesta äänittämisen taiteelle. Mukana on pitkään loppuunmyytyjä äänityksiä, jotka alun perin julkaisivat paikalliset levy-yhtiöt, kuten Jerden, Topaz, Piccadilly ja Etiquette Records. Valikoima kattaa laajan kirjon genrejä: sitar- ja balalaika-soittajia, gospel-kirkkokuoroja, tuntemattomia garage-bändejä, teräsrumpuja, vähän tunnettuja soul-artisteja ja teini-ikäisiä a cappella -laulajia. Mukana on myös tuttuja nimiä: Sonics, Wailers, nuori Ann Wilson ennen Heartia, Larry Coryell, joka teki ensimmäiset studioäänityksensä Chuck Mahaffayn kanssa, ja Hudson Brothers ppitkään ennen kuin he näkyivät televisiossa. ”Vaikka äänitykset ovat monipuolisia, niissä on yhteinen piirre, joka erottuu: kova analoginen uskollisuus”, sanoo Washingtonin yliopiston arkistonhoitaja John Vallier. ”Tuntuu, että olet huoneessa rumpujen, basson, kitaran ja laulun kanssa. Miksaus on minimaalinen. Se on raaka, äänellinen todellisuus, vaikka yhtye olisi popahtava ja helisevä. Se on rehellinen ääni, joka ei kaunistele esitettävää. Sellainen oli Kearneykin.”