Various Artists - Musique Concrete (LP)

Fakta Uusintapainos vuoden 1960 BAM-levy-yhtiön julkaisusta. Musique Concrète on merkittävä vaihe samannimisen genren kehityksessä ja edistymisessä. Se on käännekohta genrelle ja sen perustajalle Pierre Schaefferille sekä toiselle genren keskeiselle vaikuttajalle Pierre Henrylle. Vuonna 1942 Schaeffer ja Jacques Copeau perustivat Studio d'Essain (nimettiin vuonna 1946 uudelleen Club d'Essaiksi) osana Radiodiffusion Françaisen studioita kokeillakseen radiofonisia tekniikoita. Vuonna 1948 Schaeffer keskittyi siihen, miten äänitteet ”paljastivat sen, mikä oli piilossa perusakustisessa kuuntelemisessa”. Tästä syntyi sarja tutkimuksia nimeltä Cinq études de bruits (Viisi kohinatutkimusta) (1948). Schaefferin teorioiden ja kokeilujen maine levisi, ja hänen tutkimuksensa kasvoivat, joten hän tarvitsi apua. Pierre Henry oli ilmeinen valinta, ja äänittäjä Jacques Poullin täydensi äänimaailman voimanlähteen. Ryhmän nimeksi tuli Groupe de Musique Concrete. Vuonna 1951 RTF antoi kolmikolle käyttöön yhden varhaisimmista erityisesti tätä varten rakennetuista elektroakustisista studioista, joka varustettiin huippuluokan laitteilla, kuten Poullinin suunnittelemilla morofonilla ja fonogeenillä. Studio veti puoleensa säveltäjiä kuten Karlheinz Stockhausenin ja Edgard Varèsen, ja samana vuonna Schaeffer ja Henry tuottivat ja esittivät ensimmäisen ooppera concrètensa ”Orphèe 51”. Pierre Henry alkoi tavoitella lähempänä sydäntään olevia hankkeita, työskennellen kokeellisten elokuvantekijöiden ja koreografien, kuten Maurice Béjartin, kanssa. Vuonna 1957 RTF-tehtävien vuoksi tehtiin erityisen pitkä poissaolo, minkä jälkeen Schaeffer palasi tyytymättömänä ryhmän suuntaan ja esitti idean sekä lähestymistavan että kokoonpanon elvyttämiseksi. Tämän seurauksena Henry ja useat muut keskeiset jäsenet lähtivät pian. Schaeffer loi vuonna 1958 perustan uudelle kollektiivilleen nimeltä Groupe de Recherches Musicales, rekrytoiden uusia jäseniä, kuten Iannis Xenakisin, Henri Sauguetin, Luc Ferrarin ja Michel Philippot'n, sekä ottaen vastaan jatkuvan virran nuoria muusikoita, jotka halusivat opiskella, mukaan lukien nuori Jean Michel Jarre. Tässä levyllä esitetään näiden keskeisten varhaisteosten täydelliset versiot (lyhennetyt versiot ilmestyivät aiemmin kahdella 7"-singlellä Disques BAM -levymerkillä). Nämä äänitteet ovat tämän uuden yhteistyön ensimmäisiä hedelmiä, ja ne loivat pohjan Groupe de Recherches Musicalesin tulevaisuudelle. Myöhemmin siihen kuuluivat muun muassa Ivo Malec, Philippe Carson, Romuald Vandelle, Edgardo Canton ja François Bayle.