Various Artists - Virtuosissima Cantatrice (CD)

Fakta Tämä julkaisu ei ainoastaan juhlista naisääntä, vaan myös joitakin suurelta osin unohdettuja naissäveltäjiä. Luzzaschin vuonna 1601 ilmestynyt ”Madrigali a uno, due e tre soprano” on ainoa säilynyt julkaisu ainutlaatuisesta ja erittäin tärkeästä repertuaarista, joka liittyy niin sanottuihin Ferraran kuuluisiin laulajattariin (concerto delle donne). 1580-luvulla Ferraran herttua Alfonso II oli muuttunut niin pakkomielteiseksi sopraanoäänten suhteen, että hän hankki aikansa parhaat laulajat ja sijoitti heidät hovinsa ”musica secreta” eli salaisen musiikin pariin. Tämä on vokaalisesti haastavinta säilynyttä musiikkia, ja se todistaa 1500-luvun laulukoulutuksen korkeasta tasosta. On melkein ihme, että edes yksi alkuperäisjulkaisun kappale on säilynyt. Aikana, jolloin laulajat ja säveltäjät olivat melko yleisiä, mikään nainen ei saanut niin paljon musiikkiaan julkaistuksi kuin Barbara Strozzi. Hänen elämänsä oli huomattava, ja se oli hyvin harvinainen naiselle Venetsiassa vuonna 1619. Hänen isänsä, runoilija Giulio Strozzi, oli Venetsian kulttuurisen ja älyllisen elämän keskiössä, ja isänsä kautta Barbara pääsi osalliseksi tuosta elämästä. Vuosina 1644–1664 Barbara Strozzi julkaisi kahdeksan vokaalimusiikkikirjaa. Suurin osa tuotannosta on soolosopraanolle, mutta siitä, kuinka menestyksekäs hän oli, ei ole tietoa. Viimeisen julkaisunsa 1664 jälkeen hänestä ei tiedetä enempää. Hän kirjoitti itse opus 5:n omistuskirjoituksessaan: ”Koska minua ei enää pidättele naisellinen heikkous eikä mikään sukupuolelleni tehty myönnytys, lennän kevyimmillä lehdillä omistautuen kumartamaan.”