Wolfgang Amadeus Mozart - Complete Divertimenti & Serenades

Fakta Divertimento määritellään musiikiksi, jonka tarkoitus on kevyt viihde, "miellyttää korvaa" eikä herättää tunteita, kuten eräs 1800-luvun alun teoreetikko asian ilmaisi. Sanaa käytettiin tuolloin vaihtelevasti sanojen serenadi ja kassaatio kanssa, ja Mozart kirjoitti kaikilla kolmella nimikkeellä teoksia, jotka on koottu tähän kokoelmaan kamari- ja orkesteriyhtyeille. Ne oli tarkoitettu teatteriin, ulkoilmaan, kotiin ja hovielämään. Että Mozart onnistui vuosikymmenen ajan (1769–1779) kirjoittamaan divertimentoja ja serenadeja, jotka herättävät sekä iloa että syvää tunnetta, on vain yksi merkittävä osoitus hänen asemastaan lähes kaikkien aikalaistensa yläpuolella. Tämä ominaisuus näkyy selvimmin Serenadissa 13 puhallinsoittimelle, K361, joka tunnetaan nimellä "Gran Partita". Amadeus-elokuvassa Salieri pitää sitä esimerkkinä Mozartin neroudesta hymyillä kyynelten läpi. Tämän ja Eine kleine Nachtmusikin lisäksi monet hänen kevyemmistä teoksistaan jäävät esityksissä vähälle huomiolle. Silti esimerkiksi D-duurin serenadi K251 on Mozartille yhtä tyypillinen: puhallinten ja jousten joustava vuoropuhelu, heti tunnistettavat harmoniat ja muodon taju, joka yhdistää tanssien ja sonaattiosien näennäisesti erilaiset lajityypit yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tämä uusi kokoelma kokoaa yhteen Brilliant Classicsin historiallisesti suuntautuneet äänitykset sekä Berlin Classicsin ja Capriccion alun perin julkaisemat digitaaliajan versiot harvinaisemmasta repertuaarista. Mukana on tyylikkäitä saksalaisia yhtyeitä, joilla on luonnollinen tuntuma Mozartin musiikkikieleen. Jos van der Zandenin uusi essee tarkastelee Mozartin suhtautumista divertimento-lajiin ja osoittaa, miten säveltäjä järjestelmällisesti vastaa 1700-luvulla Liebhaber (musiikinystävät) ja Kenner (asiantuntijat) nimitettyjen kuulijatyyppien vaatimuksiin. Teoksissa on myös yksityisiä vitsejä, eikä vain kuuluisassa Musikalischer Spassissa, vaan myös Haffner-serenadin juhlallisuuden ja kevyyden vastakohtaisuudessa. Kvartetti-, sonaatti- ja opera seria -lajeja, joita pidetään älyllisesti arvokkaampina, Mozart kokeilee yhtä lailla muodon, soitinvärien ja harmonian kanssa. Tällainen täydellinen kokoelma antaa jokaisessa musiikillisen kehityksen vaiheessa olevalle kuulijalle mahdollisuuden tutustua tähän itse.