Alors Nosferatu Combina Un Plan Ingenieux (LP)

Fakta François Tusques kirjoittaa Alors Nosferatu Combina Un Plan Ingenieux -levystä: ”Le Nouveau Jazzin ilmestyttyä vuoden 1967 alussa (CACK 014LP) työskentelin kaksi vuotta Bernard Vitetin, Beb Guérinin ja muutaman muun ystävän kanssa happeningin parissa, joka perustui löyhästi Lewis Carrollin teokseen The Hunting Of The Snark. Siinä oli vahva teatterillinen elementti, ja esitimme sitä näyttämöillä, museoissa, julkisilla paikoilla ja laitoksissa... Sitä ei koskaan tallennettu levylle, ja luovuin ajatuksesta pian sen jälkeen, kun Sunny Murray ja Alan Silva saapuivat Pariisiin vuoden 1968 lopulla. Olin tarkoittanut kumota esityksen konventiot tämän happeningin avulla: nyt olin täysin mukana samankaltaisessa vallankumouksessa, ’New Musicissa’, sen alkuperäisten tekijöiden kanssa. Snark-seikkailu ei kuitenkaan ollut koskaan ohi, ja bändit, joita ohjasin, käyttivät yhä musiikillisia teemoja (ja menetelmiä), jotka olimme kehittäneet projektia varten. Esitysten otsikot ja bändin nimi itsessään oli edelleen lainattu ’fantastique fiction’ -teoksista: esimerkiksi esiinnyimme nimellä ’Boojum Consort’, ja tämän levyn nimeä käytettiin useita kertoja festivaaleilla. Tämän levyn musiikki on vahvasti velkaa free jazzille, mutta siinä säilyy myös aiemman happeningin elementtejä (esimerkiksi soitan myös sahaa, marimbaa ja urkuja, eikä jazz-viittauksia ole). Kuuluisat Shandar- ja ’Dazibao’-albumini koostuvat osittain samasta materiaalista, ja ne nauhoitettiin samalla jaksolla, joka kesti suunnilleen vuoden 1969 keväästä vuoden 1971 loppuun, jolloin aloin etääntyä free-musiikista. Tämän työn viimeinen synkkä muoto oli esitys ’Who Killed Albert Ayler?’, jonka poliittinen sisältö herätti kiistaa. Gérard Terronès harkitsi sen nauhoittamista, hän jopa mainosti sitä, mutta taaskaan mitään ei toteutunut. Löysimme nämä nauhoitukset kellaristani. Vanhat rullat ja kasetit eivät olleet merkittyjä, ja kotelot (ja valitettavasti osa musiikista) olivat vaurioituneet ajan, veden ja rottien takia! Parhaan muistini mukaan sekä tapahtumien julisteiden ja mainosten perusteella levyn muodostavat vuosien 1969–1971 konserteissa esiintyneet taiteilijat ovat Ronnie Beer, Joseph Déjean, Claude Delcloo, Earl Freeman, Beckie Friend, Eddy Gaumont, Beb Guérin, Noel McGhie, Jouck Minor, Barre Phillips, Aldo Romano, Alan Silva, Kenneth Terroade, Jacques Thollot ja Bernard Vitet. Kuka, milloin, missä (melko usein American Centerissä), tarkalleen, en osaa sanoa...”