Free Jazz (LP)

Fakta Cacophonic julkaisee ensimmäistä kertaa vinyylinä uudelleen ranskalaisen free jazzin uranuurtavan albumin, François Tusquesin Free Jazzin, joka ilmestyi alun perin vuonna 1965. Levyllä kuullaan joitakin varhaisimpia, vapautuneita esityksiä muusikoilta, jotka olivat mukana eurooppalaisissa mullistavissa levyissä ja elokuvissa. Free Jazz tallentaa liikkeen synnyn, joka pian teki Pariisista eurooppalaisen improvisoidun ja avantgardistisen musiikin henkisen kodin. Pianisti ja säveltäjä François Tusques oli liikkeen kärjessä, ja tämä vuoden 1965 ranskalainen albumi loi perustan yhdessä Jef Gilsonin vuoden 1963 albumin Enfin! (OI 020LP) kanssa. Näiden ansiosta syntyi omaleimainen satelliittijazzin haara, joka myöhemmin antoi vierailevine afroamerikkalaisille avantgarde-soittajille elinvoimaisen pariisilaisen alustan. Free Jazzilla kuulee ranskalaisen tavan lähestyä taidemuotoa, jossa yhdistyvät taitavat, synkät elokuvamaiset muutokset, ilmavat vapaamuotoiset lyömäsoittimet sekä oikukas puupuhallin ja vaski. Samalla näkee varhaiset, vähemmän arvostetut salaiset ainekset, jotka veivät Ranskan valtavirran popkulttuurin aivan uusille ja vertaansa vailla oleville alueille. Tusques tunnetaan parhaiten Jean Rollinin kauhuelokuvien säveltäjänä. Levyllä hänen kanssaan soittavat saksofonisti ja huilisti Francois Jeanneau, joka myöhemmin johti Ranskan johtavaa ranskankielistä prog-jazz-rock-yhtyettä Trianglea, sekä klarinetisti Michel Portal ja trumpetisti Bernard Vitet. Free Jazzilla on mukana kolme Enfin!-levyn soittajaa. Mukana on myös kontrabasisti Bernard ”Beb” Guérin, joka osallistui Sonny Sharrockin levyyn Monkey-Pockie-Boo (1970). Ei ole sattumaa, että tämä huolella valittu kokoonpano valittiin poliittisesti latautuneen laulaja-lauluntekijä Colette Magnyn taustayhtyeeksi. Magny vaikutti todennäköisesti myös siihen, että Brigitte Fontaine otti taustabändikseen The Art Ensemble of Chicagon. Albumilla kuullaan harvinaisen hetken lyömäsoittaja Charles Saudraisia vapaamuotoisessa tilassa sen jälkeen, kun hän lähti Barney Wilen Quartetista. Tämä johti seuraavaan levyyn Le Nouveau Jazz (CACK 014LP), joka julkaistiin vuonna 1970 näyttelijä Marcel Mouloudjin yksityisrahoitteella levy-yhtiöllä. Tämä katsaus harvoin dokumentoituun kotimaiseen, vallankumoukselliseen ja tinkimättömään henkiseen taidemuotoon paljastaa abstraktin ranskalaisen musiikin toisen puolen. Yhdessä musique concrèten, protestipopin, sinfonisen rockin ja Zeuhl-koulukunnan elektronisen progen kanssa se loi kotimaisen, omavaraisen musiikkiteollisuuden, joka vaikutti ranskalaisen magneettisen inspiraation maailmaan. Materiaali on otettu Tusquesin masternauha-arkistosta. Mukana on kaksi harvinaista alkuperäistä ylimääräistä otetta, joita ei ollut alkuperäisellä albumilla. Mukana on myös Tusquesin kirjoittaman alkuperäisen vihkosen faksimile.