Howlin Rain - Watermelon (CD)

Fakta Juhlistaakseen 20 vuotta bussissa matkalla eikä koskaan perille, Howlin Rain julkaisee Watermelonin, kiiltävän lahjan harvinaisia coverkappaleita. Ne ovat peräisin myöhäisillan FM-lähetyksestä, jota ei koskaan ollutkaan. Levy herättää aikakauden, jolloin LP-levyt, vesivuoteet ja vesipiiput seisoivat rinnakkain kaupoissa, joita oli levinnyt rannikoille ja välivaltioihin. Watermelon kokoaa yhtyeen perustajan Ethan Millerin pitkän ja omituisen matkan Blue Cheerin räjähtäneestä tähtisumusta Comets On Firen kautta. Matka jatkuu Howlin Rainin rakkauskirjeeseen 70-luvun rock-radiolle, ja siihen kuuluu myös aika Rick Rubinin amerikkalaisella levy-yhtiöllä. Sitten pysähdys Heron Oblivionin akid-folk-liljapelloilla, ennen kuin lähdetään kohti avaruuden hurmoksellisia hopeavirtoja The Odyssey Cultin ja Orcutt Shelley Millerin kanssa. Watermelonin myötä Miller on jälleen virkistänyt Howlin Rainin aina muuttuvaa kokoonpanoa. Mukana on vain rumpali Justin Smith viimeisiltä muutamalta kokoonpanolta. Uusia jäseniä ovat Jonny Niemann (koskettimet), Jason Soda (kitara ja laulu), Kyre Wilcox (basso ja laulu) sekä merkittävät vierailijat Chris Robinson (The Black Crowes), Ty Segall ja David Nance. Uusi bändi ei aivan palaa The Russian Wildsin siistiin pensasaitaan, vaikka se tutkii joitakin noiden AOR-piirteiden aineksia. Sen sijaan Ethanin suurilla levy-yhtiöillä oppimat asiat yhdistyvät yhtyeen vaatimattomampiin, karsittuihin juuriin. Ne heijastuvat takaisin tiiviimmin psykedeelisin liikkein, jotka tulevat viimeisimmistä Silver Current -julkaisuista. Levyllä on kappaleita yhtyeiltä ja artisteilta Mountain, Judee Sill, Sugluk, Moby Grape, Fairport Convention, Todd Rundgren, Scott Walker, Tim Hardin ja Mountain Bus. Viimeksi mainittu tuo Rosalin, albumin sopivan päätöskappaleen, joka on loistava Dead-vaikutteinen jam ja johtaa kosmiseen tiheikköön. Silver Paper, avaussingle, ottaa Mountainin vilpittömän, repaleisen ja rosoisen soul-laulun (sopivasti Black Crowesin Chris Robinsonin esittämänä) ja kitaran pyroteknisen soiton (paljon) korkeammalle sävelelle. 30th Century Man tuo Scott Walkerin klassikkoon räjähtäviä fuzz-soolojaksoja ja kadonnutta myöhäisillan laulua (Ty Segallin ansiosta, joka on Walkerin sametinpehmeälle laululle täydellinen vastapari). Fall Away, kappale seminaalisesta Native North America -kokoelmasta Light in the Attic -levymerkiltä, vaihtaa ainutlaatuisen First Nations -tyylisen takaiskun Crazy Horsen tahtiin ja räjähtävään fuzziin. Niille, jotka ovat vuosien varrella kadottaneet Howlin Rainin jäljen tai hypänneet pois The Russian Wildsin jälkeen, tämä LP merkitsee kovaa uudelleenkäynnistystä. Se on upea psykedeelisen tarmon ruiske ja loistokas uudelleenkeksintä yhtyeeltä, joka ei ole vieras uusille alkuille. Jokainen Watermelonin kappale avaa uuden yllätyslaatikon. Pelkään kuitenkin tappavani ne sanoilla, joten jätän ne kuvailematta. Ne avautuvat vain yhdellä yksinkertaisella neulan pudotuksella.