Howlin Rain - Watermelon (LP)

Fakta Juhlistaakseen 20 vuotta bussissa matkalla koskaan-ei-koskaan-maahan Howlin Rain julkaisee Watermelonin, kimmeltävän lahjan syvältä kaivetuista coverkappaleista. Ne on poimittu myöhäisillan FM-lähetyksestä, jota ei koskaan ollut. Levy herättää aikakauden, jolloin LP-levyt, vesisängyt ja vesipiput olivat rinnakkain kaupoissa, jotka olivat levinneet rannikoille ja sisämaan osavaltioihin. Watermelon kokoaa yhteen bändin perustajan Ethan Millerin pitkän ja omituisen matkan Blue Cheerin rikkoutuneesta tähtisumusta Comets On Firen kautta Howlin Rainin jatkuvaan rakkauskirjeeseen 70-luvun rockradiolle (ja aikaan Rick Rubinin American-levy-yhtiössä). Sen jälkeen matka jatkui Heron Oblivionin acid-folk-liljapelloilla, ja lopuksi The Odyssey Cult ja Orcutt Shelley Miller lähettivät bändin hurmiolliseen hopeiseen virtaan avaruuteen. Watermelonilla Miller on jälleen elvyttänyt Howlin Rainin aina muuttuvan kokoonpanon. Vain rumpali Justin Smith on mukana edellisiltä kokoonpanoilta. Mukaan tulivat Jonny Niemann (koskettimet), Jason Soda (kitara ja laulu), Kyre Wilcox (basso ja laulu) sekä vierailijat Chris Robinson (The Black Crowes), Ty Segall ja David Nance. Uusi yhtye ei palaa The Russian Wildsin siistiin pensasaitaan, vaikka levy tutkii joitakin noiden AOR-piirteiden aineksia. Sen sijaan Ethan soveltaa major-levy-yhtiön erämaassa opittuja oppitunteja bändin vaatimattomampiin, karsittuihin juuriin, taittuen takaisin Silver Current -julkaisujen tiiviimmän psykedeelisen liikehdinnän kautta. Levyllä kuullaan kappaleita Mountainilta, Judee Sillilta, Sugluk-yhtyeeltä, Moby Gorapelta, Fairport Conventionilta, Todd Rundgrenilta, Scott Walkerilta, Tim Hardinilta ja Mountain Busilta, joka tuo mukanaan Rosalin, levyn sopivan päätöskappaleen. Se on vahvasti Dead-vaikutteinen jam, joka johdattaa kosmiseen tiheikköön. Johtosinkku Silver Paper ottaa Mountainin vilpittömän, repaleisen ja rosoisen soul-laulun (sopivasti Black Crowesin Chris Robinsonin esittämänä) ja kitaran pyrotekniikan huomattavasti korkeampaan sävellajiin. 30th Century Man tuo Scott Walkerin klassikkoon räjähtävät fuzz-soolot ja eksyneen, myöhäisillan laulun (Ty Segallin tarjoamana, täydellisenä vastapainona Walkerin samettiselle croonaukselle). Fall Away, kappale merkittävältä Native North America -kokoelmalta Light in the Atticilta, vaihtaa ainutlaatuisen First Nations -rytmin Crazy Horsen tyyppiseen jytkeeseen ja räjähtävään fuzziin. Niille, jotka ovat menettäneet Howlin Rainin jäljen vuosien varrella tai hypänneet pois The Russian Wildsin jälkeen, tämä LP on kova nollaus, upea psykedeelisen voiman pistos ja loistava uudelleenkeksintä bändiltä, joka ei ole vieras uusille alkuille. Jokainen Watermelonin kappale avaa uuden laatikon yllätyksiä. Pelkäsin tappavani ne sanoilla, joten jätän ne kuvailematta. Niiden avaamiseen riittää yksi yksinkertainen neulan pudotus.