Randy Holden - Population III (CD)

Fakta Miten seurata yhtä kaikkien aikojen legendaarisimmista ja harvinaisimmista albumeista, jonka sanotaan merkinneen doom metalin syntyä? Jos olet Randy Holden, annat kaikille noin viisikymmentä vuotta kiinni pysymiseen ja pudotat sitten huolettomasti maun mukaan modernisoidun tulkinnan tuosta soundista. Population III jatkaa siitä, mihin Holdenin vuoden 1969 sooloesikoisalbumi jäi, päivitettynä useiden vuosikymmenten teknisellä kehityksellä ja henkilökohtaisella jälkiviisaudella. Kitaristi halusi vuonna 1969 proto-metal-edelläkävijä Blue Cheerissä työskentelyn jälkeen enemmän hallintaa seuraavaan projektiinsa. Näin syntyi Randy Holden - Population II, duo, joka nimesi itsensä raskasmetalleja sisältävän tietyn tähtiparven astronomisen nimen mukaan. Rumpali / koskettajat Chris Lockheedin kanssa Holden loi sen, mitä monet pitävät yhtenä varhaisimmista doom metalin muodoista. Heidän kuusiraitainen esikoisalbuminsa Population II syventyy lyijynraskaaseen sludgeen, raskaaseen doomiin ja eeppisiin kohoaviin riffeihin, jotka kuulostavat vapailta kaikista aikakauden rajoitteista. Albumin alkuperäinen vuoden 1970 julkaisu kuitenkin ajoi Holdenin konkurssiin, ja hän jätti musiikin yli kahdeksi vuosikymmeneksi. Syystä se on laajalti ylistetty mestariteos, ja siitä tuli pitkäaikainen levynkeräilijöiden Pyhä Graali, kunnes se sai vihdoin asianmukaisen virallisen julkaisun vuonna 2020 Riding Easy Recordsilla. Hyppäys neljänkymmenen vuoden yli vuoteen 2010 tuo esiin kitaristi-laulajan, jonka Holdenin superfani ja Cactuksen jäsen Randy Pratt suostutteli hiljaa äänittämään jatko-albumin. Rumpali Bobby Rondinellin (joka on soittanut Black Sabbathin, Blue Öyster Cultin ja Rainbow'n kanssa) kanssa trio taltioi kuusiraitaisen kokoelman lyijynraskasta tulevaisuuden bluesia, Population III:n. "Randy Pratt oli kirjoittanut kappaleiden perusrakenteet, hän ymmärsi musiikkiani ja sitä, mistä tulen, aika hyvin", Holden sanoo. "Hän osui naulan kantaan." Äänitys jäi kuitenkin lopulta hyllylle yli vuosikymmeneksi. Population III:ssa Holden tarjoilee vaivattomasti kirkuvia, kohoavia sooloja ja kallonmurskaavia riffejä omalla tunnusomaisella matalan äänialan karheudellaan ja Lähi-idän asteikkojen suosimisella. Yhdessä Pratin tiukasti rytmiin lukittuvan bassotyöskentelyn, Rondinellin rumpujen hienoisen flanger-efektin ja hänen nyrkkeilymäisten rytmiensä kanssa albumi ajoittain muistuttaa Presence-aikaista Led Zeppelinia. Paikoin Holden kuulostaa Neil Youngilta, joka johtaa Crazy Horsea, ja hänen liplattava falsettinsa työntää ja vetää kitaran sireenin kutsua. Population III on aitoa tavaraa: vahva jatko viisikymmentä vuotta sitten takoutulle soundille, joka melkein jäi tekemättä. Randy Holdenin musiikki löytää kuitenkin aina tavan kestää ajan koetuksen.