Randy Holden - Population Iii (LP)

Fakta Miten seuraavaksi julkaistaan yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista ja harvinaisimmista albumeista, jonka sanotaan merkinneen doom metalin syntyä? Jos olet Randy Holden, annat kaikille noin viisikymmentä vuotta aikaa pysyä mukana ja pudotat sitten huolettomasti hienosti modernisoidun tulkinnan tuosta soundista. Population III jatkaa siitä, mihin Holdenin vuoden 1969 sooloesikoisalbumi jäi, päivitettynä useiden vuosikymmenten teknisellä kehityksellä ja henkilökohtaisella jälkiviisaudella. Kitaristi työskenteli vuonna 1969 proto-metal-pioneerien Blue Cheerin riveissä ja halusi seuraavalta projektiltaan enemmän määräysvaltaa. Näin syntyi Randy Holden - Population II, duo, joka nimesi itsensä raskaita metalleja sisältävän tähtiklusterin astronomisen nimityksen mukaan. Rumpali ja koskettimia soittava Chris Lockheed yhdessä Holdenin kanssa loi sen, mitä monet pitävät yhtenä varhaisimmista doom metalin muodoista. Heidän kuusiraitainen esikoisalbuminsa Population II sukeltaa lyijynraskaaseen sludgeen, laahaavaan doomiin ja eeppisiin, kohoaviin riffeihin, jotka kuulostavat vapailta kaikista aikakautensa rajoituksista. Albumin alkuperäinen julkaisu vuonna 1970 kuitenkin ajoi Holdenin konkurssiin, ja hän jätti musiikin yli kahdeksi vuosikymmeneksi. Syystä se tunnetaan laajalti mestariteoksena, ja se oli pitkään keräilijöiden Pyhä Graali, kunnes se sai vihdoin kunnollisen virallisen julkaisun vuonna 2020 Riding Easy Recordsilla. Hyppää neljänkymmenen vuoden yli vuoteen 2010, ja huomaat kitaristi-laulajan, jonka Holdenin superfani ja Cactuksen jäsen Randy Pratt suostutteli hiljaa äänittämään jatko-albumin. Trion, johon kuuluivat myös rumpali Bobby Rondinelli (joka on soittanut Black Sabbathin, Blue Öyster Cultin ja Rainbow'n riveissä), äänittämä kuuden kappaleen kokoelma lyijynraskasta tulevaisuuden bluesia, Population III, syntyi näin. ”Randy Pratt oli kirjoittanut kappaleiden perusrakenteet, hän ymmärsi musiikkiani ja sitä, mistä tulen, aivan hyvin”, Holden sanoo. ”Hän osui naulan kantaan.” Äänitys jäi kuitenkin lopulta hyllylle yli vuosikymmeneksi. Population III -albumilla Holden tuottaa vaivattomasti kirkuvia, kohoavia sooloja ja kallonmurskaavia riffejä omalla tunnusomaisella matalan äänialan karheudellaan ja idän skaalojen suosimisellaan. Pratt'n tiukasti lukittu basso, Rondinellin rummuissa hieman käytetty flanger-efekti ja hänen nyrkkeilijämäinen rytminsä tuovat ajoittain mieleen Presence-aikakauden Led Zeppelinin. Paikoin Holden kuulostaa Neil Youngilta, joka johtaa Crazy Horsea rikkinäisessä grunge-soinnissa, kun hänen kevyt falsettinsa vetää ja työntää kitaran sireenin kutsua. Population III on aitoa tavaraa, voimakas jatko viisikymmentä vuotta sitten muotoutuneelle soundille, joka melkein jäi syntymättä. Randy Holdenin musiikki löytää jotenkin aina tavan kestää ajan koetuksen.